Kolesteroli on nk. steroli, jonka tehtävänä on kuljettaa semiokemikaaleja ja proteiineja solukalvoille. Poistettakoon heti yksi harhaluulo: Kolesteroli ei ole rasva! Se toimii kehossa steroidihormonien (testosteroni, estradioli, progesteroni, kortikoidi) ja sappihappojen esiasteena. Tässä tehtävässä kolesteroli on luonnollinen, ihmisen aineenvaihdunnan elintärkeä ainesosa. Siitä huolimatta kolesteroli- ja triglyseridiarvoja kutsutaan yleiskielessä veren rasva-arvoiksi.

Keho valmistaa 90 prosenttia kolesterolista itse. Maksan kautta poistuu päivittäin noin 500 mg kolesterolia. Terveiden kolesteriarvojen kannalta on tärkeää tukea tasapainoa kolesterolituotannon, ravinnosta saatavan kolesterolin ja kolesterolin hajoamisen välillä.

Kohonnutta kolesterolia on vaikea huomata itse, tai se huomataan vasta myöhään, kun kolesteroli on jo vuosia ehtinyt vahingoittaa verisuonia. Veren rasva-arvot on mitattava verikokein. Veren kuvassa tulisi kokonaiskolesterolin ja triglyseridien ohella näkyä myös HDL (High Densitiy Lipoprotein = ”hyvä kolesteroli”) ja LDL (Low Densitiy Lipoprotein = ”paha kolesteroli”).

Korkea kolesteroli – syyt ja seuraukset


Veren rasva-arvojen alentaminen
Kohonneet kolesteroliarvot voivat johtua seuraavista tekijöistä
:

  • perimä (familiaalinen hyperkolesterolemia),
  • ravinto (paljon tyydyttyneitä rasvahappoja),
  • vähäinen liikunta,
  • ylipaino (BMI),
  • ikä.

Liian korkea kolesteroli (eli liian korkeat veren rasva-arvot) ovat seurausta epäterveellisestä, runsasrasvaisesta ravinnosta, mutta siihen vaikuttavat myös perinnölliset tekijät. Yli puolet yli 40-vuotiaista aikuisista läntisissä teollisuusmaissa kärsii korkeasta kolesterolista.

Korkeiden veren rasva-arvojen seurauksena veren rasvoja kertyy verisuonten seinämiin. Rasva voi kertyä kaikkialle verisuonistoon. Korkea verenpaine on seurausta korkeasta kolesterolista. Veren rasva-arvot kohoavat salakavalasti vuosien mittaan. Riippuen siitä, missä osassa kehoa verenkiertohäiriöitä esiintyy, niihin liittyy myös muita oireita:

  • lonkkavaltimo: esim. erektiohäiriöt,
  • sisäkorva: tinnitus ja huimaus,
  • silmät: näköhäiriöt ja silmänpohjan rappeuma.
  • Kudos, jonka verenkierto on huono, kuolee nopeammin.
  • Tromboosien, samoin kuin oheissairauksien keuhkoveritulpan ja aivohalvauksen, todennäköisyys kasvaa.

Kolesteroliarvoja voidaan alentaa huomattavasti ruokavalioon tehtävillä muutoksilla. Ennen kaikkea kasvissterolien kolesteroliarvoja laskeva vaikutus on yleisesti tiedossa. Myös aminohapoilla karnitiini, arginiini ja tauriini sekä vitamiineilla ja hivenaineilla voi olla suotuisa, kolesteriarvoja laskeva vaikutus.

Mitä kolesteroli on?

Kolesteroli kuuluu steroleihin. Sekä kolesteroli että triglyseridit ovat tärkeitä kehon solukalvoille. Lisäksi keho tarvitsee kolesterolia tiettyjen hormonien valmistamiseen. Maksassa keho valmistaa kolesterolista sappihappoja, jotka huolehtivat rasvojen sulatuksesta ohutsuolessa.

Kolesteroli on siis periaatteessa välttämätön ainesosa. Liian suurina määrinä se on kuitenkin erittäin haitallinen.

Veren rasva-arvot: Hyvä ja huono kolesteroli

On olemassa kahta eri kolesterolia: LDL-kolesteroli (Low-density lipoprotein) ja HDL-kolesteroli (High-density lipoprotein). Toisinaan mitataan myös VLDL-kolesteroli (Very low density lipoprotein). Kolesteroleja kutsutaan ”lipoproteiineiksi”, sillä kyse on proteiineihin sitoutuvista rasvoista. Siinä muodossa kolesteri virtaa veren mukana eri puolille kehoa.

Verikokeissa kolesteroli ilmoitetaan Saksassa usein milligrammoina desilitraa kohti (mg/dl), kun taas anglosaksisissa maissa käytetään yksikkönä millimooleja litraa kohti ” (mmol/l). Muuntaminen yksiköstä toiseen käy helposti:1 mmol/l = 38,67 mg/dl

HDL-kolesteroli on nk. hyväkolesteroli. HDL-kolesteroli kuljettaa rasvoja verisuonista maksaan.

Hyvän kolesterolin osuus tulisi olla yli40 mg/ml.

LDL-kolesteroliaja VLDL-kolesterolia kutsutaan “huonoksi kolesteroliksi”. LDL-kolesteroli kuljettaa rasvoja maksasta vereen. Jos ne jäävät verenkierteen (kohonneet veren LDL-kolesteroliarvot), ne aiheuttavat verisuonten kalkkeutumista (arterioskleroosi).

Veren LDL-kolesterolipitoisuuden tulisi olla mahdollisimman alhainen. Yleisenä tavoitearvona pidetään kork. 70 mg/ml.

Jos veren LDL-kolesteroli ylittää 70 mg/ml, sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvaa. Jos LDL-kolesteroli on tätäkin korkeampi, yli 100 mg/ml, riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pidetään korkeana, ja erittäin korkeana, jos arvo ylittää 130 mg/ml. Jos henkilöllä ei ole muita sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, suhteellisen korkeaa LDL-kolesteroliarvoa, <160 mg/dl, pidetään hyväksyttänä.

Kokonaiskolesteroli ilmoittaa kaikkien kolesterolityyppien kokonaisarvon veressä. Sen tulisi olla alle 200 mg/dl. Tämän ylittävien arvojen kohdalla puhutaan hyperkolesterolemiasta.

Kokonaiskolesteroliarvot ovat 40-vuotiailla keskimäärin n. 230 mg/dl ja nousevat iän myötä. Liian korkea kolesteroli on erittäin yleinen ongelma.

Triglyseridit ovat vereen liuenneita rasvoja ja öljyä. Veren triglyseridiarvojen tulisi jäädä alle 200 mg/dl, mieluiten jopa alle 150 mg/dl (< 1,7 mmol/l). Korkeat triglyseridiarvot lisäävät tromboosien ja arterioskleroosin riskiä.

Kokonaiskolesteriakintärkeämpää on kiinnittää huomiota LDL-ja HDL-kolesterolin suhteeseen. Sen tulisi olla alle neljä, mieluiten alle kolme, eli LDL-kolesterolia saisi olla veressä korkeintaan neljä kertaa niin paljon kuin HDL-kolesterolia.

LDL- ja HDL-kolesterolin suhde on tärkeä

Kokonaiskolesterolin ohella ennen kaikkea HDL-kolesterolin suhde LDL-kolesteroliin on olennainen sydän- ja aivoinfarktiriskin kannalta. Jos LDL-kolesterolin suhde HDL-kolesteroliin on 3:1 tai pienempi, riski on pieni. Ihanteellinen LDL-kolesteroliarvo on alle 100 mg/dl, ja HDL-kolesteroliarvo n. 40 mg/dl tai enemmän.

Tätä korkeammat LDL-kolesteroliarvot lisäävät sydäninfarktin riskiä. Jos LDL- ja HDL-kolesterolin suhde on 4:1 tai yli, riskiä pidetään korkeana.

Mitä seurauksia kohonneella kolesterolilla voi olla?

Kolesterolitaso, arterioskleroosi ja aminohapot
Kohonnut kolesteroli vahingoittaa välittömästi verisuonia. Veressä oleva rasva varastoituu suonten seinämiin (enfoteeleihin). Kalkkeutumat ovat aluksi sienimäisiä ja kovettuvat vuosien kuluessa.

Alkuvaiheessa ne hidastavat veren virtausta suonissa, myöhemmin estävät sen kokonaan. Lisäksi ne häiritsevät aineenvaihduntaprosesseja verisuonissa niin, että suonet eivät pääse enää riittävästi laajenemaan. Korkea verenpaine on seurausta pitkäaikaisesti korkeista kolesteroliarvoista.

Jos henkilöllä on korkeiden veren rasva-arvojen ohella myös muita arterioskleroosin riskitekijöitä, on entistä tärkeämpää pyrkiä alentamaan kolesteroliarvoja. Muita valtimonkovettumataudin riskitekijöitä ovat:

  • ylipaino
  • tupakointi